Päivä alkaa iloisesti lenkillä,
lyhyellä taikka pitkällä.
Jos ulkona sataa kaatamalla,
on parasta lymyillä peiton alla.

Koiranmakkarat kauppoihin jäädä saa,
syön vain kotiruokaa makoisaa.
Niin ja tietysti "rinkuloita",
ei niiden makua mikään voita.

On minulla paljon leluja;
otuksia outoja, värikkäitä palloja
mutta rakastan vain matoja,
on niitä kiva halata.
Hauskinta on hakea kavereita piiloista,
olen siinä varsin taitava.




Olen innokkaasti mukana
arkisissa touhuissa.
Kun ahkerasti auttelen,
tai kotona kiltisti odottelen,
saan siitä palkaksi kiitoksen
ja pienen "piipunpätkäsen".

Mukavinta on kuitenkin sohvalla kelliä
ja kuunnella höpinöitä helliä.
Kyllä koirana on ihanaa,
kun on joku joka rapsuttaa!

On paras hetki nyt ja tässä,
se olkoon mottona myös ihmisten elämässä.

 

Dustyn mietteet kirjasi Satu, joka ei taaskaan voinut estää runosuontaan pulppuamasta :D

Toivottavasti runo tää perjantaitanne piristää!